Viesti 09.01.2014 15:31

Juoni

Ilmaliekkien keisarikunta maaliskuun 21., 1847 - kuvernööri Wessenin päiväkirjat

"Olemme sotineet ilmarosvoja vastaan jo 13 vuotta. Sain jälleen vaimoltani kirjeen, ettei hän enää muista ääntäni ja ikävä on raastava. Minäkään en enää muista hänen suloista tuoksuaan - vain palaneen ruudin ja savun hajun. Ilmarosvot pudottivat eilen yhden aluksistamme maahan. Se oli yksi Ruaireista ja menetimme siinä jälleen monta hyvää miestä ja ystävää. Muummuassa korpraali Blythe sekä alikersantti Jeffries olivat tällä aluksella ja me kaikki jäämme varmasti kaipaamaan heitä kumpaakin. Itse kiitän onneani, etten saanutkaan siirtoa tuolle alukselle, tai olisin nyt mennyttä miestä itsekin. Se uutinen, jos jokin, murtaisi rakkaan vaimoni ja poikani sydämet, vaikka en uskallakaan sanoa, kuinka kauan onni tulee vielä olemaan puolellani, mutta rukoilen joka hetki Jumalaa.
Yllätin itseni tänään myös miettimästä, miltä aurinko näyttikään. En ole nähnyt sitä yli kymmeneen vuoteen, linnuista ja hattarapilvistä puhumattakaan. Savu on peittänyt taivaan täysin mustaksi ja linnut pakenivat varmasti jo ennen kuin sota pääsi kunnolla vauhtiinkaan. Kaipaan lintujen laulua. Hyvä Jumala, anna minun vielä kuulla se ennen kuolemaani."


Elämme vuotta 1847. Maankamara on ollut asuinkelvoton jo kolmatta vuosisataa ja ihmiskunta on siirtynyt näin ollen valloittamaan taivaat ja muuttanut ilmalaivoihin, tietenkin puoskareita ja yhteiskunnan hylkiöitä lukuunottamatta, joilla ei ole ollut minkäännäköisiä mahdollisuuksia rahoittaa hulppeaa taivasten kotia itselleen, tai eivät ole syystä tai toisesta vain halunneet hankkia sellaista.

Elämä oli taivaalla rauhallista. Valtioita ei enää ollut, vaan koko maailma eli yhtenä keisarikuntana, Ilmaliekkien keisarikuntana. Kuitenkaan jokaiselle heidän oma arvoasemansa ei kelvannut ja kunnianhimoiset ihmiset halusivat kohota arvoasteikossa epärehellisin keinoin - rupeamalla ilmarosvoiksi. Rahan arvo oli huipussaan, koska maan mineraaleja ei ollut ilmassa samalla tapaa tarjolla, eikä kukaan vapaaehtoisesti halunnut laskeutua tuonne sikolättiin, maanpäälliseen helvettiin, joutomaalle, miksi maankamaraa kukin halusikaan kutsua. Siellähän kuitenkin asuivat ne kaikista alhaisimmat ja saastaisimmat. Joka tapauksessa raha siis määräsi kansalaisten arvoaseman, miksi ryöstäminen oli täydellinen keino nostaa omaa asemaansa - ja laskea muiden omaa. Kuitenkin jokaisella rikoksella on seurauksensa ja järjestäytynyt rikollisuus on väärissä käsissä erittäin tulenherkkää.

Elokuussa 1834 syttyi sota, kun ilmarosvot lopulta halusivat syrjäyttää rahanmahdilla aatelisen ylimystön. Eihän se käynyt päinsä, että täydessä hiljaisuudessa, hämärästi rikastuneet "nollat", olisivat tipauttaneet keisarin ja hänen hovinsa noin helposti vain halutessaan. Sehän olisi mullistanut koko sivistyneen koulutuksen sun muun, kun ilmarosvojen joukosta löytyi sivistymättömiä ja kouluttamattomia rottia. Ja tosiaan, ilmarosvoille moinen kohtelu ei kelvannut, eikä etenkään heidän kunnianhimoiselle johtajalleen Khamisi Jelani Kovu Baharialle, joka on nyt 13 vuotta itsepintaisesti puskenut alaisiaan eteenpäin sodassa, sekä käännyttänyt köyhälistöä puolelleen ja kartuttanut täten armeijaansa ja valtaansa, tavoitteenaan kaataa keisari valtaistuimeltaan - keinolla millä hyvänsä.

Vastaiskuna valloitusyrityksille keisari pirstaloitti valtionsa ilmasektoreihin, joiden välinen byrokratia oli niin tiukkaa, että salakavala ujuttautuminen vihollispuolelta ei onnistuisi ihan noin vain. Muun muassa läänittely ja tullimaksut ovat tunnetuimpia keisarin käyttämiä tapoja pitää ilmarosvot ulkopuolella. Itsenäiset ruhtinaat pyrkivät haalimaan keisarin valtaa itselleen ja valtakunta jakautuu aina vain pienemmiksi yksiköiksi, tehden siitä lähestulkoon mahdottoman valloittaa. Näin jäljelle ei jää oikein muuta vaihtoehtoa, kuin raakalaismaisesti tappaa kaikki, jotka astuvat valloittajien tielle ja loput joko pakenevat tai kääntävät petturillisesti vain takkinsa kuvitellessaan siirtyvänsä voittajan puolelle.