Ilmarosvojen alukset käyttävät laitonta polttoainetta, joka saadaan aikaan ihmisten sieluja tiivistämällä. Sielumoottori oli alun perin Keisarikunnalle suunniteltu, kuolemaan tuomittujen rikollisten sieluja hyödyntävä ratkaisuehdotus senhetkiseen polttoainepulaan. Kun parlamentti hylkäsi ehdotuksen, moottorin suunnitelmat määrättiin tuhottavaksi - jotakin kautta suunnitelma kuitenkin päätyi ironisesti ilmarosvojen käsiin.
Teoriassa sieluvoimalan toimintaperiaate on yksinkertainen: elävästä ihmisestä uloshäädetty sielu tiristetään useiden vaiheiden kautta nestemäiseksi, ja tätä nestettä voidaan käyttää polttoaineena kaikkien laitteiden moottoreissa. Sielupolttoaine on äärimmäisen tehokasta; vain yksi pisara riittää pitämään raskaan aluksen ilmassa jopa kuuden tunnin ajan. Haittapuolena sielujen keräämisessä on kuitenkin se, että sieluton ihminen jää ikuiseen koomaan. Ilmarosvot eivät juurikaan enää itse kerää kyseistä materiaalia keksittyään jättää osalle uhreistaan hieman sielua jäljelle, jolloin heidän käytettävissään on käskyjä ehdottomasti tottelevia "nukkeja".
Nämä tahdottomat "nuket" saattavat partioida tuntemattomilla sektoreilla ja sotasektoreilla kaappaamassa ihmisiä tai soittamassa sieluposetiiviaan. Sieluposetiivi on kaamea laite, joka kampea pyörittäessä kaappaa ohikulkevilta ihmisiltä siivun sielua näiden huomaamatta. Sielun osittainenkin menettäminen jättää myöhemmin jälkeensä muutoksia persoonallisuudessa, alakuloisuutta ja tunnetta siitä, ettei mikään merkitse mitään. Keisarikunnan parlamentti onkin ehdottanut viime vuosina useaan kertaan, että valtion asukkaiden turvallisuus olisi paremmin taattu, jos ilmarosvojen "nuket" saisi teloittaa tavatessa.
Sielukone, tai oikeammin sielujen jalostuskone, muuntaa ihmisruumiista irroitetut sielut nestemäiseksi polttoaineeksi. Alunperin koneen piirrokset esiteltiin Keisarilliselle parlamentille Basileus Brambanin, Heinrich Paynen, Orpheus Trumanin ja Kunigunda Brambanin tutkimuksessa Tutkielma rikollisten ja kuolemaatekevien sielujen käyttömahdollisuuksista.