Taivaselon alkuvaiheet
Taivaselomme alkoi vuosisatoja sitten, kun esi-isämme päättivät jättää rappioituneen maankamaran jälkeensä. He keksivät erilaisia tapoja saadakseen kotinsa irti iljettävästä tomusta, mutta heidän ponnistelunsa kestivät vuosikymmeniä. Viimeinkin, kun he saivat ensimmäiset asukkaat taivaalle, he saattoivat tuntea ylpeyttä ja tyytyväisyyttä sieluissaan.
Voitteko kuvitella, että esi-isämme olivat tulleet eri valtioista? Skandinaavit, engelsmannit, germaanit ja slaavit sekä arabit ja kaikki muutkin sivistyneet kansat lähtivät taivaalle, mutta jättivät jälkeensä naapureitaan.
Engelsmannit jättivät lähes kaikki irlantilaiset, skotit, kymrit sekä kornit ja manksit saarilleen nyhtämään vaikeakasvuisesta maastosta kituliaita vihanneksiansa.
Skandinaavit ja slaavit taas jättivät saamelaiset, fennit sekä friisit tallaamaan katkeria erämaita ja soutamaan mustia meriään. Ruteenit, kashubit, karjalaiset ja lyydiläiset ja muitakin kansoja ajettiin kylmiin metsiin ja vuorensoliin pois alusten rakentamisen tieltä.
Germaanit ja frankit jättivät baskit, romanit ja korsikalaiset, bretonit, sorbit ja myös muitakin kansoja omille seuduillensa riitelemään pienten, sirpaleisten maidensa rajoista.
Taivaalle päästyään huomasivat esi-isämme, että heidän tuli yhdistää voimansa, jotta heidän elonsa taivaalla onnistuisi parhaimmin. Voimakkaat germaanit ja skandinaavit ryhtyivät viljelyspuuhiin, älykkäät slaavit ja arabit taas suunnittelu- ja kirjoitusaskareisiin. Engelsmannit, frankit ja osmaanit taas miettivät, kuinka rauhan saisi pidettyä yllä.
Kuninkailleen uskollisina taivaaneläjät näet puolustivat kukin omaa kuningastaan koko taivaallisen kansan johtajaksi, ja niin oli syttyä sisällissota heidän välillensä. Kuitenkin he saivat sen vältettyä perustettuaan pieniä ruhtinaskuntia.