Kaikki tavernoista
Lähetetty: 30.01.2016 22:11Läänikeskuksen lähellä, siviilisektorien yhteydessä liihottelevat julkiset leijutarhat ovat säännöstelyn aikana valjastettavissa ravitsevien ruoka-aineiden tuottoon, mutta normaalioloissa ne ovat kotina sektorin vaakunan väreissä kukkiville kasveille. Näiden kauniiden keitaiden lähettyville usein pysähtyvät Keisarillisten oluttuottajien tavernat. Tavernat liitelevät aina tiettyä reittiä ja kunkin tavernan reittikartta on saatavissa sektorin läänikeskuksien aulasta. Mutta mitä tarkoittaa kirjain- ja numerosarja, joka on kaiverrettu aluksen vetysäiliöön? Sehän on tietysti sen rekisterinumero, joka on muodostettu seuraavasti: aluksen tyyppi/aluksen käyttämä polttoaine/luvanhaltijan sukunimi ilman vokaaleja.
Luvanhaltija tarkoittaa oluenmyyntiluvan saanutta henkilöä, joka on kenties myös vahvistanut lupansa kahdella läänikeskuksesta saamallaan leimalla. Lupa ja leima takaavat Keisarillisesti tuotetun oluen toimituksen luvanhaltijan tavernaan, mutta pelkkä lupa ilman leimoja oikeuttaa vain yksityisen tavernan pitämiseen. Tällöin tavernan on löydettävä oma oluttuottajansa itse tai keksittävä sopiva myyntivaltti, mutta tämän ei tarvitse olla paha asia. Esimerkiksi sektorin F4 kuuluisa taverna Kultapantteri (luvanhaltija Aldegund Dressler, rek. EuterpeII/H/DRSSLR) on saavuttanut maineensa juurikin oman pienpanimonsa makean, kullankeltaisen oluen ansiosta.
Kuuluisuutta saavuttaneista yksityisistä tavernoista ainakin Puunveistäjän peti ja pöperö (luvanhaltija Glaucus Tremblay, rek, HestiaVII/H/TRMBL) sektorilla P7 on tunnettu heinäviinastaan ja punajuuripaistoksestaan, sillä tavernan oma liitotarha tuottaa omaa lajikettaan, makeita Tremblay-jättipunajuuria.
Keisarillisten oluttuottajien tavernoiden etuna taas on se, että ne ovat luotettavia: kaikki Keisarillisen luvan saaneet tavernat noudattavat sopimusta pitää olut- ja ruokalistansa ja hintatason yhdenmukaisina. Kaiken kaikkiaan yhdellä siviilisektorilla voi olla enintään kuusi Keisarillisen luvan saanutta tavernaa, mutta yksityisien tavernojen määrää ei ole määritelty. Ainoa säädön onkin, että yksityinen tavera ei saa milloinkaan osua Keisarillisen luvan saaneen tavernan reitille. Tavernojen määrää on säädetty tuottavalle sektorilla tiukemmin; tavernat saavat liikkua vain tuotto- ja jalostuskalustojen keskellä. Syynä tähän on, että kommuunikaupunkien liikennettä pyritään vähentämään reilusti viime vuosista. Taivaskaupunkien lähistöllä tavernat saavat olla julkisten palveluiden lähistöllä, mutta eivät asuinalueilla.
Luvanhaltija tarkoittaa oluenmyyntiluvan saanutta henkilöä, joka on kenties myös vahvistanut lupansa kahdella läänikeskuksesta saamallaan leimalla. Lupa ja leima takaavat Keisarillisesti tuotetun oluen toimituksen luvanhaltijan tavernaan, mutta pelkkä lupa ilman leimoja oikeuttaa vain yksityisen tavernan pitämiseen. Tällöin tavernan on löydettävä oma oluttuottajansa itse tai keksittävä sopiva myyntivaltti, mutta tämän ei tarvitse olla paha asia. Esimerkiksi sektorin F4 kuuluisa taverna Kultapantteri (luvanhaltija Aldegund Dressler, rek. EuterpeII/H/DRSSLR) on saavuttanut maineensa juurikin oman pienpanimonsa makean, kullankeltaisen oluen ansiosta.
Kuuluisuutta saavuttaneista yksityisistä tavernoista ainakin Puunveistäjän peti ja pöperö (luvanhaltija Glaucus Tremblay, rek, HestiaVII/H/TRMBL) sektorilla P7 on tunnettu heinäviinastaan ja punajuuripaistoksestaan, sillä tavernan oma liitotarha tuottaa omaa lajikettaan, makeita Tremblay-jättipunajuuria.
Keisarillisten oluttuottajien tavernoiden etuna taas on se, että ne ovat luotettavia: kaikki Keisarillisen luvan saaneet tavernat noudattavat sopimusta pitää olut- ja ruokalistansa ja hintatason yhdenmukaisina. Kaiken kaikkiaan yhdellä siviilisektorilla voi olla enintään kuusi Keisarillisen luvan saanutta tavernaa, mutta yksityisien tavernojen määrää ei ole määritelty. Ainoa säädön onkin, että yksityinen tavera ei saa milloinkaan osua Keisarillisen luvan saaneen tavernan reitille. Tavernojen määrää on säädetty tuottavalle sektorilla tiukemmin; tavernat saavat liikkua vain tuotto- ja jalostuskalustojen keskellä. Syynä tähän on, että kommuunikaupunkien liikennettä pyritään vähentämään reilusti viime vuosista. Taivaskaupunkien lähistöllä tavernat saavat olla julkisten palveluiden lähistöllä, mutta eivät asuinalueilla.